9.7.2013

Grossglocknerin kainalossa

Lucknerhausilta lähdettiin 1940m

Tiistaina heräsimme jo kuudelta ja ohjelmassa oli monen päivän ajan ajateltu retki Kals am Grossglockner-nimiseen kylään ja sen takana olevaan laaksoon. Valokuvista ja kartasta olimme nähneet, että Kalser Glocknerstrasse päättyy maksulliseen tiehen, jonka päässä on parkkipaikat. Lucknerhaus-nimisen majatalon pihalta näytti lähtevän vaellusreittejä, joilta ehkä voisi saada kaukaisen näkymän Itävallan korkeimmalle vuorelle Grossglocknerille, 3798m. Ennakkotiedustelumme piti muuten paikkansa, mutta emme tienneet tietullin henkilökunnan tulevan töihin vasta 08.00. Jouduimme ajamaan sisään ilmaiseksi.

Grossglockner näkyi parkkipaikalle hienosti.
Lähestyttäessä se kuitenkin katosi pitkäksi aikaa näkyvistä. 
Lucknerhütte 2241m, oli ihan alkumatkassa.
Se ohitettiin ilman vaiheita.
Tässä näkymää tulosuuntaamme. Siellä ohittamamme
porukka yritti lähteä takaa-ajoon. Turha koittaa, Suomi voittaa.

Lucknerhausin parkkikselta (1940m) lähti reittejä ja me valitsimme reitin kohti Lucknerhütteä (2240m) ja vielä korkeammalla olevaa Stüdlhütteä (2800m). Ihan helppoja perusreittejä vaikka ylämäkeenhän nuokin kulkevat. Ainoastaan ennen Stüdlhütteä oli muutamia lumisia kohtia, joissa sai olla vähän tarkempana.

Loppunousu Stüdlhüttelle. Lumialueella näkyy kaksi kulkijaa,
samaa tietä mekin kohta menemme ensimmäiseen näköalapaikkaamme.

Stüdlhüttellä oli jo selvästi ammattimaisempaa porukkaa ja ymmärsimme, että olemme aika lähellä Grossglockneria. Stüdlhüttelle kokoontuu ihmisiä, jotka ovat lähdössä tai odottamassa lähtöä Grossglocknerin valloitukselle.

Stüdlhütte 2801m on tukikohta niille, jotka nousevat Itävallan
korkeimmalle vuorelle.
 Erikoisen näköinen hütte, jolla oli erikoinen menu.
 Löytyi salaattia!

Juttelimme parin vuorioppaan kanssa ja totesimme, että ennakolta aikomamme rengasreissu toiselle hüttelle (Glorerhütte) ei kannata, koska ei ole kiva kulkea koko ajan lunta nivusiin saakka. Sen sijaan katsoimme, että lumista rinnettä pitkin kulkee ihan käveltävän näköisiä, valmiiksi tallattuja reittejä ja päätimme lähteä katsomaan olisiko sieltä jostain vielä paremmat näkymät Grossglocknerille. Olihan sieltä.

Alles gut! Ei palele ja nälkä on vielä kohtuullinen.

Lunta menee bootsiin.
 "Ei siellä nyt mitään vaihtosukkia tarvita. Kesähän nyt on"
Pysähdyimme vartin ylämäen jälkeen muikeaan maisemapaikkaan noin 70m Stüdlhütten yläpuolelle eli 2870m korkeuteen. Aurinko paistoi, oli lämmin ja Grossglocknerin huippu oli suoraan edessämme. Kiva fiilis. Samassa paikassa istuskeli joku nuori pari, joka kertoi asuvansa Stüdlhüttellä ja odottavansa torstaita, jolloin heille on varattu paikka oppaan vetämään ryhmään Grossglocknerille. He neuvoivat meille toisen näköalapaikan, jonne pääsi palaamalla takaisin Stüdlhüttelle.

 Siinä se nyt on kuin tarjottimella. Grossglockner 3798m.

Stüdlhütte taustalla. Sieltä tultiin ja sinne mennään kohta takaisin.
 Naapuripariskunnalta saimme kiitettävän vihjeen.

Vielä kuitenkin pari poseerausta.
Suuren kiven suuntaan...
... ja laaksoon päin.

Lähdimme uudelleen ylös hütteltä paikkaan nimeltä Schere. Viitta osoitti nyppylää edessämme. Sinne johti muutamat lumeen jääneet jalanjäljet, mutta lumikentän jälkeen näkyi jo kalliota. Kallio oli paikoin kotimaan kivipoluista tuttua liuskekiveä, jolta ei tehnyt mieli luiskahtaa. Jonkinlainen poluntapainekin lumen jälkeen löytyi ja pääsimme nyppylän huipulle.

Rinteessä kohti kolmetonnista Schereä.
 Tuollainen irtoliuske jyrkässä mäessä on mukavaa.
 Hütte alhaalla.

Samasta paikasta lännen suuntaan.

Ajattelimme, että kyllä tässä varmaan parisataa korkeusmetriä tultiin ylöspäin ja kartta varmisti asian, olimme 3037 metrissä. Dreitausender? Emme tiedä varmuudella miten ne määritellään. Tuo ei ole kuitenkaan huippu ja olimme tulleet vajaan 2000 metriin autolla. Ei se olekaan tärkeää. Tärkeintä olivat Grossglocknerille avautuneet näkymät uudesta kuvakulmasta. Ja aivan huikea jäätikkö! Joka tapauksessa kolmannen kerran elämässämme olimme yli 3000 metrissä ja edelleen t-paita kelissä sinitaivaan alla.

Tässä koko Grossglocknerin profiili ja jäätikkö sen alla. Horisontissa näkyi vaellusryhmiä, jotka näyttivät kooltaan ihan muurahaisilta. Mielettömät mittasuhteet luonnossa!
Emme aamulla oikein tienneet millaiseen paikkaan olimme menossa. Se selvisi ja olisi todella harmittanut, jos emme olisi jatkaneet vielä eteenpäin Stüdlhütteltä. Vasta siellä Grossglockner avautui hienoimmillaan.

Jäätikön reuna.
Ei meistä kuitenkaan koskaan mitään huippujenmetsästäjiä tule. Tämä taso riittää mainiosti. Vuoretkin ovat kauneimmillaan vähän matkan päästä eikä liian läheltä. Katselimme tulevia ja meneviä ryhmiä ja totesimme, että ihan peruseinarit Grossglocknerille menevät oppaan johdolla. Niillä on tosin vähän eri näköiset varusteet kuin meillä.

Kaverikuva huippupaikalla. Mikä se niin naurattaa?
 Säästettiin 10 euroa, kun ohitettiin tietulli ennen klo 08.00.
Päivän reitti ei ollut fyysisesti vaativa. Pituutta  15km ja korkeusmetrejä 1200. Kesän 2013 saldo on tämän päivän jälkeen 136,5 km pituutta ja 8250m korkeutta.

(95 Super maksaa tänään klo 18.30 1,443e/l.)

8 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Auranlaakson ABC 1.629e/l. Kannattaa tuoda muutama litra mukanaan suomeen! Hölmöt kantaa tax free viinaa.

IsoM ja pikkua

Jaaskarit kirjoitti...

Näin on suuniteltu. Pari tyhjää kanisteria mieheen on jo hankittu. Täytyy vaan tarkkailla milloin neste on halvimmillaan ja iskeä sitten heti. Sitten vielä pari matkalaukullista Twin Plackerseja ja matkan hinta on siinä!

Anonyymi kirjoitti...

Wau! Kyllä taas pitää kadehtien hattua nostaa. Meidän suurin tapahtuma oli rannikon ruottin alueella kotka harvinaisen alhaalla lennellen mökin yläpuolella, ja tiirat hyökkäilivät kauheella metelillä sen ympärillä. -L-

Tiina kirjoitti...

Kyllä loppuu sanavarastosta adjektiivit ja ylisanat kun näitten patikkareissujen kuvia katselee. Vikasta kuvasta voisi kyllä todeta, että onpas söpöä ;-). Ja vielä paidat + hikipyyhekin valittu sävy sävyyn sinitaivaan kanssa..!

Pitikö siitä liuskekiven kohdalta kävellä vai ihailitteko vain turvallisen etäisyyden päästä?

Jaaskarit kirjoitti...

Kivat oli mestat, mutta kohtahan noita vastaavia tulette itse tiirailemaan. Eikö se rannikon ruotti ole niin matalalla, että ei siellä mitenkään voi kauhian korkealla lentääkään? Jospa sitä huimasi? Täällä lueskellaan suomen uutisia ja tapetaan kärpäsiä. Terkkuja Urokselle!

Jaaskarit kirjoitti...

Moikka Tiina!
Vaatetus mietitään tietty joka päivälle aina tarkkaan, jotta tietty clue löytyy ilman unisex-vaikutelmaa. Mun keltaista hikipyyhettä ei tietty nyt otettu näkyville, ettei lännen svedut saa turhaa mainosta. Löytyi sopivan tasainen steinmandl kameran jalustaksi itselaukaisijalle. Palvovan ihastunut katseeni selvittyy sillä, että K estää mua kompastumasta, kun kiirehdin ajastuksen aikana kuvaan.

Schere-nyppylälle nousuun olisi varmaan lumettomana aikana löytynyt alhaalta saakka merkitty reitti. Menimme kuitenkin vähän off-piste ja varmaan olisi etsimällä saattanut löytyä parempiakin askeleen sijoja. Käveltiin tosin joitakin metrejä varovasti ihan sen liuskeen päältäkin. Aina sauvalle paikka jostain kivenkulmasta ja tarkalla pelillä meni hyvin. Sauvat ovat ylimääräiset jalat!

Hannaliina kirjoitti...

Iihana postaus! Just samoja tunnelmia käytiin läpi, samoja polkuja tallattiin, samalta kivimuodostelmalta meillä on kuva!

Ja mentiin siitä sitten tosiaan ylöspäin.

Jaaskarit kirjoitti...

Kiitos! Mukava noita oli kirjotella Alpeilla patikkapäivän päätteeksi. Se on mukava palata majapaikkaan onnistuneen patikan lopuksi kuten tiedät...Ensi kesää odotellessa!