24.2.2013

Auttaako itkupotkuraivari?

Singaporen parlamenttitalo

Makumatkamme Aasiaan on lopussa ja viimeiset lomapäivät Singaporessa ovat sujuneet tutulla tavalla. Kaupunkia katsellen, valokuvaten ja sopivaan tahtiin ruokaillen. Tämä on todella vehreän vihreä suurkaupunki, sillä ihan keskustassakin on suuria puistoja ja katujen reunoilla kasvaa palmuja ja pensaita. Uutuutena olemme ottaneet ohjelmaan varhaiset aamulenkit. Ei ole tarvinnut aloittaa päiväänsä sohjossa tarpoen. Marina Bayn rannoilla ja Marina Bay Sandsin takana olevassa upeassa puistossa on mukava lenkkeillä. Erikoinen puisto on aivan uusi ja nimeltään Gardens by the Bay.  Pari viimeistä päivää aurinko on paistanut sinitaivaalta iltaan saakka. Lämpöähän täällä riittää pilvisinä ja sateisina päivinäkin. Lukemamme mukaan kylmin koskaan Singaporessa mitattu lämpötila on ollut muistaaksemme +21 astetta. Aika sokkeloinen kaupunki tämä on paikka paikoin ja muutaman kerran olemme olleet ihan pihalla sijainnistamme. Varsinkin bisneskaupunginosa ja pilvenpiirtäjien juurilla sinne tänne kiemurtelevat tiet hämäävät. Nokialaisen navigaattorin ohje "kysy ensimmäiseltä vastaantulijalta" ei auttanut asiaa. Piti kysyä vielä seuraavaltakin. Ihmiset ovat avuliaita ja kaikki puhuvat englantia.

Gardens by the Bay -puistossa oli mukavaa käydä aamulenkillä
Sama puisto on illallakin upea. Superpuiden rungoille on istutettu erilaisia
kasveja. Puiden yläosia ja muuta puistoa voi ihailla ylhäällä kulkevalta kävelysillalta. 

Täällä oli iso uutinen Euroopan futissarjojen ottelutulosten järjestämisestä, joka koskee myös Singaporea. Uutisissa kerrottiin, että vedonlyönti ja uhkapeli ovat suuri ongelma monille tavallisille singaporelaisille. Jonkinlainen kansallinen pahe pelaaminen täällä on ilmeisesti. Huomasimmekin, että kaupungin kaduilla on uskomattoman pitkiä jonoja vedonlyöntipisteiden edessä. Jostakin luimme muuten myös, että Singaporekin haluaisi maahansa kiivaasti eri alojen ulkomaalaisia ammattilaisia asumaan ja työskentelemään ja talouskasvua kiihdyttämään. Paha kilpailija Hong Kong kun kuulemma meinaa ajaa ohi taloudellisesti.

 Siinä jonotetaan vedonlyöntipisteeseen

Carlton-hotellimme uima-altaalta

Tarina Singaporesta: Eräs K:n tuttu oli omalla matkallaan Singaporessa erehtynyt polttamaan tupakkaa kadulla kävellessään. Paikalle osunut poliisi oli ohjannut turistin ystävällisen tiukasti jalkakäytävän reunassa olevalle tupakointialueelle, jossa on suuret tuhkakupit. Turisti oli ollut nolona, mutta hetken kuluttua hän sai huomata selvinneensä helpolla. Joku paikallinen kadulla kävellyt tupakoitsija oli osunut saman poliisin silmiin. Ilmeisen tervekätinen konstaapeli oli tarttunut paikallista tupakoitsijaa reilusti tukasta kiinni ja antanut vanhaa kunnon "tukkapöllyä" eli tukistusta. Samalla oli tullut sellaista huutoa, että turistillakin kuulemma korvat punoitti. Täällä on ihailtavan reipasta meininkiä.

Kahden viikon tehokurssi teki tehtävänsä ja puikkotekniikka on hallinnassa.
 Nälkä on hyvä opettaja.

Vuosi sitten merkkipäiväkuva otettiin Iguazun putouksilla
 
 Singaporen iltatunnelmia

Hotellien hintataso on kokemuksemme mukaan korkea eikä perushintaan kuulu aamupalaa tai internetyhteyttä. Sen sijaan kaikki muu normaalia turistia koskeva asia on täällä erittäin edullista, jos niin vaan itse haluaa. Hawker-centereillä ruoka on todella halpaa. Monet tavallisetkaan ravintolat eivät ole tavismatkaajan lompakon ulottumattomissa. Listahintainen alkoholi on kallista, mutta baarien erilaiset tarjoukset sen suhteen näkyvät vetävän hyvin väkeä.Toisaalta dollareita voi sitten polttaa syömiseen, juomiseen ja shoppailuun kuin nuotiossa niin halutessaan.

Maxwell Roadin hawker. Hallissa on kolme samanlaista 
käytävää kuin kuvassa ja ruokakojuja on kymmeniä.
  Kojujen ikkunassa on hygienialuokitusta
 kuvaava kirjain ja se on useimmilla B. Singaporelaiset kuulemma
 eivät pidä A-luokituksesta, koska niissä kojuissa hygienia on viety
 liian pitkälle ja se vaikuttaa jo ruoan makuun.

Singaporejoki ja rantamaisemia. Clarke Quay.
 
Buddha Tooth Relic Temple.
 Totta, temppelissä on esillä yksi Buddhan hammas, 
joka ilmeisesti on otettu talteen merkkimiehen hautarovion tuhkasta.
Ei oppinut K lopultakaan poseeraamaan kuten paikalliset näkyvät 
valokuvattaessa tekevän. Tuossa on sentään vähän suomalaisen jäykkää yritystä. 
Yrityksestä 5 pistettä.

Chinatownin lähistöltä.
Hiukan muuta Singaporea rähjäisemmässä Little Indiassa
 oli oma värikäs tunnelmansa.
Harmaan eri sävyjä littleindialaisittain

Vain 50m Orchard Roadilta löytyy näin hieno alue.
Shoppailukadun hulinasta ei ole tietoakaan
täällä Emerald Hill Roadilla
 Viimeisen illan tunnelmointia.
 Singaporea jäi kaipaamaan ja edessä on paluu arkeen ja palkanmaksupaikalle. 
Auttaisiko oikein kunnon itkupotkuraivarit?

Tuttu ahdistus loman päättymisen vuoksi on taas iskenyt. Kotimatka pyörii mielessä useammin eikä nauru enää hersyile yhtä vapautuneesti kuin aiemmin. Kohteistamme Penang oli ihan ok kohde vajaaksi viikoksi, mutta Singapore on ollut aivan Super! Olemme ihastuneet tähän kaupunkiin tai oikeastaan maahan. Singapore on hieno ja jopa ylellinen paikka. Tämä on vihreä suurkaupunki aivan hulppeine rakennuksineen. Isolla rahalla rakennetut pilvenpiirtäjät ovat mielenkiintoisia ja jopa kauniita katsella. Valaistuksiin on myös satsattu. Mielikuvituksellinen - se on oikea sana kuvaamaan tämän kaupungin paraatipaikkojen rakentamista. Vanhaa on myös säilytetty ja siirtomaa-aikaisten rakennusten kunnostustöitä näkyy paljon. Siisteyttä on tullut kehuttua jo aiemmin ja mainittavaa on myös, että Singapore on turvallinen kohde. Singaporeen haluamme ehdottomasti palata uudelleen!

Aamulenkillä. Näkemiin Singapore ja Merlion!

22.2.2013

Back to Singapore

 Marina Bay Sands iltavaloissa. 

Singaporeen on ollut mukava palata. Tähän pilvenpiirtäjien, sileiden setelien ja maksullisten nettiyhteyshotellien maahan. Carlton-hotellimme lobbyssa kuitenkin on maksuton nettiyhteys ja jotenkin on huvittavaa katsoa, kun suuressa ja tyylikkäässä ala-aulassa useat kymmenet hotellivieraat naputtelevat älypuhelimiaan, tablettejaan ja kannettaviaan. Joukossa on bisnesmiehiä, normaaleja turisteja ja yksi kaveri taitaa olla lentokapteeni virka-asusta päätellen. Tuntuu huoneen maksullinen nettiyhteys kalliilta näköjään muidenkin kuin meidän mielestämme.

Näkymä Orchard Roadilta.
 Kilometrikaupalla valtavia ostoskeskuksia.
 "Shop till You drop", kuten täällä sanotaan
 Jane on oppinut jo poseeraamaan paikalliseen tapaan.
 Täällä ei möllötetä kuin passikuvassa.

Eilen ja tänään on tullut taas käytettyä myös kaupungin siistiä, helppoa ja erittäin halpaa metroa. Taidamme olla lähes ainoat metromatkustajat, jotka eivät näpyttele puhelimiaan tai kannettaviaan matkustaessaan. Helppo ymmärtää maallikonkin, että Aasiassa on suuret teknologiamarkkinat. Eilen katselimme illalla Singaporen uutisia ja pääuutinen oli, että Singaporen talous on kehittynyt positiivisesti muun maailman talousvaikeuksista huolimatta. Normaali yhteenlaskettu keskitulo singaporelaisella kotitaloudella on kuulemma noin 7500 Singaporen dollaria eli reilut 4500 euroa kuukaudessa.

Sentosan hurvittelusaarella. Huomaa taas poseeraus.

Näkymä Sentosalta Singaporeen ja erikoiset pilvenpiirtäjät.
 Yläreunassa köysiradan vaunuja.

Singaporessa on noin viisi miljoonaa asukasta, mutta he kaikki ovat niin pienellä alueella, että tämä on yksi maailman tiheimmin asuttuja paikkoja. Ruuhkaa riittää kaduilla ja ostoskeskuksissa, mutta jostakin syystä täällä ei happi lopu eikä muutenkaan ahdista. Ihmiset tuntuvat huomioivan toisensa eikä kaduilla törmäillä päin muita ihmisiä. Shoppailu tuntuu olevan kansan huvi ja siihen niitä hyvin ansaittuja dollareita näköjään käytetään.Valtavia ostoskeskuksia on toisensa perään ja suomalainen lähilidlin asiakas on minuutissa pää pyörällä ja ihmettelee mistä ovesta tulinkaan ja minne olinkaan menossa?

 Matkalla Marina Bay Sandsille. K:lla on vielä oppimista
 poseerauksessa singaporelaiseen tapaan.

Matkalla yllätti nälkä ja kävimme kaupassa ostamassa evästä. 
 Laitoimme puistonpöydän koreaksi japanilaisittain.

 Oikealla Singapore Flyer-maailmanpyörä.

Tänään torstaina kävimme Sentosan saarella tässä Singaporen edustalla. Sentosa on täysin keinotekoinen huvittelusaari ja sopii hyvin Singaporen tyyliin. Kaikki on viimeisen päälle. Alkujaan saari on ollut mm. englantilaisten kasarmina, mutta sinne on rakennettu ajan myötä valtava huvittelukeskus hotelleineen, ravintoloineen ja onpa siellä Universal Studiokin huvipuistoineen. Meriakvaario on tietysti maailman suurin. Keinotekoisten uimarantojen hiekka on tuotu Hawaijilta, mistäpä muualta. Sentosan Casinossa olisi voinut käydä hakemassa täydennystä hupenevaan lomakassaan, mutta ulkomaalaisella pitää olla passi mukana, jos mielii täällä kasinoon. Saarelle pääsee köysiradalla, junalla tai kävellen ja mehän luonnollisesti kävelimme. Tosin matkakaan ei ollut kuin 500m mukavaa uutta boardwalkia pitkin. Sentosa oli siisti paikka. Tietysti, sillä sehän on Singaporea!

 Sadekuuro meni ohitse ja pääsimme kuvaamaan Singaporea

Näkymä hotellin uima-altaalle, jota pidetään yhtenä hienoimmista maailmassa.
 Maisemissa ei varmaan ainakaan ole vikaa 57. kerroksesta.
 Jos lompakossa paine riittää niin siinä on hotellisi Singaporessa!

Illalla menimme upean Marina Bay Sands-hotellin kattoterassille. Pääsymaksu oli 20 Singaporen dollaria eli noin 12 euroa per henkilö. Olimme hiukan epäonnekkaita, sillä juuri päästyämme katolle tuli puolen tunnin valtava sadekuuro. No, odottelimme sateensuojassa ja kuuron loputtua saimme mukavia valokuvia hulppeista kaupunkimaisemista!

Tässä olemme jo kotimatkalla.
 Merlion-kalaleijona suihkuttelee etuoikealla.

Marina Baylla pidetään illalla valo- ja musiikkishow.
 Musiikki soi ja vesihöyryyn heijastetaan upeita kuvia.
 Hieno tilaisuus.






19.2.2013

Anthonyn askelmerkeillä

Malesian maut huipentuvat tässä kulhossa.
Laksa on mahtavan makuista. Jos satut Penangille,
 etkä tiedä mitä tekisit niin mene syömään laksaa.
 
Penangin lomamme on lopussa ja huomenna palaamme Singaporeen. Tänään tulimme Batu Ferringhin rantakohteesta saaren pääkaupunkiin Georgetowniin ja nukumme viimeisen yön täällä. Penang on ollut odotuksiemme mukainen kohde. Batu Ferringhi on pienehkö rantapaikka kohtuullisien yhteyksien päässä Singaporesta. Kaikki palvelut ovat hyvin saatavilla, mutta muuten tämä on aika uinuvan rauhallinen paikka. Rantakaupustelijoita ei ole, mutta rantaelämä on muuten vilkasta varjoliitoineen ja vesiskoottereineen.

 Jane pohtii, tuleekohan tällä reissulla käytyä "oikeassa"
ravintolassa lainkaan. Hawkereiden ruoka on vaan NIIN hyvää!

Broileria Malesian tapaan.

Tämä ei ehkä ole Malesian trendikkäimpiä rantakohteita, mutta ainakin meille täysin riittävä muutaman päivän irtiottoon Singaporen kaupunkikohteesta. Langkawi ja jotkut muut Malesian kohteet ovat varmaan nykyään suositumpia, mutta olemme tyytyväisiä valintaamme.

Virvokkeita, kiitos! K:n onnella vuokrapyöräksi sattui 
taas jatkuvasti jarruttava yksilö, jonka ketjut oli öljytty viimeksi vuonna 1983.
Niin sanottu sporttisen kaverin pyörä.


 Patosulkujen päällä oli mahdollista tallustella.

Länkkäri pyöräilee 

Maailmaloppu näyttää tältä.
 Paikallinen tie loppuu näille main,
joten lähiö on nimeltään End of the World.

Lauantain taksikuskimme Ariffin kertoi täysin puolueettoman mielipiteensä ja hänen mukaansa penangilaiset ovat Malesian rennointa porukkaa, koska heille raha ei ole elämän tärkein asia. Täällä on mielestämme symppismeininki. Huonojakin puolia kuskimme maasta löysi. Hän totesi hallituksen olevan pääministeriä myöten korruptoitunut ja toivoi tulevissa vaaleissa opposition voittoa. Suomalaisittain siis Jytkyä.

 Ihan koko aikaa emme ole viettäneet ruokapöydässä.

 Sunnuntaina kävimme pyöräilemässä parin tunnin lenkin lähiympäristösssä. Oli mukavaa. Täällä näkyi todella paljon ilmeisesti paikallisia pyöräilijöitä ja heillä oli täydelliset pyöräilyvarusteet ja hyvän näköiset pyörät. Vastaamme tuli isoja pyöräporukoita kunnon varusteissa, joten se lienee paikallinen pyhäharrastus. Pari pyöräilevää länkkäriä oli paikallisten mielestä ilmeisen mukava näky ja saimme paljon ystävällisiä tervehdyksiä ja "peukkuja" sekä kollegapyöräilijöiltä että muiltakin paikallisilta. Ihmiset ovat täällä ystävällisiä.

Batu Ferringhin pääraitilla

Tiistai Georgetownissa sujui kaupunkia katsellen. Oli matkan tähän asti kuumin päivä ja Chinatownissa ja Little Indian tuulettomilla kaduilla ja kujilla oli aivan järjettömän kuuma. Varmasti lähes yli 40 astetta parhaimmillaan auringon porottaessa kohtisuoraan ylhäältä. Varjoista jalkakäytävää ei ollut. Siinä missä sellainen normaalisti on, rakennusten vieressä, kulki historiallisissa kortteleissa metrin syvä oja. Joten enimmäkseen piti kulkea tien reunassa autojen ja mopojen seassa. Osa Georgetownia kuuluu Unescon maailmanperintökohteisiin, mutta ei se meihin mitään lähtemätöntä vaikutusta tehnyt. Vaikutelma on enimmäkseen kaoottinen. Sanotaanko vaikka, että huomenna on mukava palata Singaporeen.

Tässä vielä mahtuu kävelemään.
Jane Little Indiassa.

Jalkakäytävät loppuivat. 
 Kuuma oli kuin saunassa.

Kenen Anthonyn askelmerkeillä Jaaskarit ovat olleet? Anthony Bourdainin tietenkin. 
 Lennolla Singaporeen katsoimme viihdekeskuksesta " Anthony Bourdain Penangilla" 
ja herra ruokaili tässä Clear Line-nimisessä kojussa.

 No, syöty on taas hyvin. Päivän aikana on mennyt pasteijoita, nuudelikeittoja ja tietenkin laksaa. Annoshinnat ovat vaihdelleet 20 sentin ja euron välillä. Ihan kaikkien kojujen kohdalla suomalainen terveystarkastaja ei ehkä riemusta kattoon saakka hyppäisi, mutta se mikä ei tapa se vahvistaa. Suomessa on muutenkin kaikki turhan jäykkää. Putkinäkö päälle, pari euroa tiskiin, ystävälliset tervehdykset kaikille ja ruokaa naamariin. Niin homma toimii. Loppu on tuurista kiinni kuten muutenkin elämässä.

Voisitteko uskoa, että tuosta kojusta saa loistavaa ruokaa! 
Ainakin K uskoo, koska sinne se taas ryntää.

Jaa, että mitä meinaamme tehdä viimeisenä iltana Penangilla ja Georgetownissa? No kun saamme painettua blogin "julkaise" nappulaa niin ajattelimme lähteä syömään. Jaaskarit ovat sanansa mittaisia.

Englannin siirtomaaherruuden ajalta George Townissa on säilynyt 
kuningatar Victorian kunniaksi rakennettu kellotorni 1800-luvun lopulta. 
Taksikuskien mukaan siirtomaa-aika oli Malesialle rikkaus. 
Herrat ottivat, mutta myös kehittivät ja antoivat köyhälle maalle elämän eväitä.

16.2.2013

Penang

20. kerroksen huoneestamme on asialliset näkymät Malakan salmelle

Perjantain vietimme Penangilla rauhallisesti Singaporen kuhinasta toipuen ja auringosta nauttien. Olikin tähän mennessä matkan aurinkoisin päivä ja sade tuli vasta illalla, kun olimme jo hotellilla valmistautumassa iltaruokailuun. Matkamme teeman mukaisesti on helppoa edetä, kun täällä Penangillakin erittäin maukkaat ruoka-annokset ruokatoreilla maksavat noin pari kolme euroa kappale. Täällä ei syömällä köyhdy. Perjantain illallisella nautimme intialaisella kojulla naanleipää valkosipulilla, raitaa, butter chickeniä ja chicken masalaa sekä riisiä. Tämän jälkeen vaihdoimme malesialaiselle kojulle, jossa otimme tavallaan jälkkäriksi paikallisen nuudelikeiton nimeltään laksa. Erittäin spicya keittoa, jossa on ainakin kookosta, currya, minttua ja chiliä. Kaikki em. maksoi yhteensä noin 8 euroa. Tämä tarina on tosi.

Batu Ferringhin rantaa

Penang ja rantakohteemme Batu Ferringhi on odotuksiemme mukainen. Taajama on pieni ja itse hiekkaranta on pitkä ja puhdas. Meri tällä kohdalla ei ole kaksisen näköinen väriltään, mutta sen me tiesimme jo etukäteen. Barbadoksen turkoosien vesien jälkeen mikään tavisranta ei tunnu kovin erikoiselta eikä houkuttele uimaan. Muutama vuosi sitten näimme Malesiassa Langkawin saarella meduusan aiheuttamat palovammat suomalaisen rouvan kropassa ja se on omiaan vähentämään intoamme uida meressä näillä seuduin. Muutama rannalle ajautunut meduusa on täälläkin sattunut silmiimme. Uimareita näkyy vain joidenkin resorttien verkoilla eristetyillä uintialuiella.

Viikon lomailusta huolimatta olemme yhä sinutteluväleissä.
 Siitä huolimatta ihan periaatteesta nukumme molemmat omassa King Size-vuoteessa,
 kun kerran hotelli antaa siihen mahdollisuuden.

Hotellimme Holiday Inn on ylittänyt odotuksemme ja muutenkin täällä on erittäin mukavaa olla. Mukavana yllätyksenä meidät upgreidattiin tasokkaampaan huoneeseen. Tilaa riittää kaksion verran ja vuoteita on sekä kuninkaalle että kuningattarelle. Illansuussa huonepalvelu tulee kyselemään saisiko olla puhtaita pyyhkeitä tai lisää kahvia, teetä tai vettä. Netti kuuluu hintaan, vaikka sitä ei buukatessa tiennyt. Me pidämme Malesiasta ja meille tämä on täysin vertailukelpoinen vaihtoehto Thaimaalle. Ihmiset ovat todella ystävällisiä ja jotenkin heidän suhtautumisensa meihin länsimaalaisiin on mukavan luontevaa. Ystävällistä, mutta ei ylimaireaa pokkurointia.

Kylänraitilla on hiljainen hetki.
 Normaalisti liikennettä on enempi.
Malesia on muslimimaa, joten siinä mielessä tämä poikkeaa Thaimaasta eniten. Täällä on enemmän muslimituristeja kuin Thaimaassa. Länkkärin silmän kestää jonkin aikaa tottua rannalla kulkeviin mustapukuisiin naisiin, joilla näkyvät vain silmät, jos niitä ei ole peitetty mustilla aurinkolaseilla. Herra vierellä sen sijaan kulkee kyllä t-paidassa ja shortseissa. Jotenkin meille outoa on myös nähdä musliminaisten menevän vaatteet päällä uimaan mereen tai altaaseen ja ainakin meidän hotellillamme on uima-altaalla kyltti, jossa kielletään uiminen vaatteet päällä. Tänään allaspoika haki rouvan pois uima-altaasta, kun tämä ui farkuissa ja t-paidassa. Muslimien lain mukaisesti kaikissa ravintoloissa ei  ruoan kyytipojaksi ole tarjolla olutta.

Satay-vartaat

Malesiassa herkkäunisten herätys tulee firman puolesta. Batu Ferringhillä hotellimme lähellä on moskeija, josta suoritetaan rukouskutsu viisi kertaa päivässä. Ensimmäinen rukouskutsu kajahtaa aamukuudelta ja se kestää noin puoli tuntia. Moskeijassa on kymmenkunta kajaria, joten kuuluvuus on taattu pienehköllä rannalla. Huoneemme on 20. kerroksessa ja silti Imaamin rukouskutsu kuuluu unen läpi. Meillä olisi huoneessamme rukousmattokin käytettävissä, mutta olemme toistaiseksi kuunnelleet aamurukouskutsut sujuvasti kumpikin omissa King Size-vuoteissamme pötkötellen. Huomautettakoon, että jo toisena aamuna olimme sen verran sopeutuneet, ettei kumpikaan herännyt muazzinin kutsuun.

 Moskeijan minareetista kaikuvat rukouskutsut herättävät 
uskovaiset rukoushetkeen jo aamukuudelta.

Lauantaina päätimme lähteä käymään Penangin suurimmalla buddhalaistemppelillä nimeltään Kek Lok Si. Täällä kuten Singaporessakin taksilla ajaminen on erittäin halpaa ja intialaisen Ariffin-nimisen kaverin kanssa teimme diilin, että hän vie meidät temppelille, odottaa tunnin ja sen jälkeen ajaa meidät vielä saaren suurimpaan kaupunkiin Georgetowniin. Ariffin oli mukava kaveri ja kova raatailemaan. Saimme kaupan päälle vielä infoa Penangista paikallisesta näkökulmasta. Georgetownista palasimme hotellille bussilla ihan vaan matkailukokemuksen tähden. Bussit ovat täällä hyvätasoisia ja liiankin hyvin ilmastoituja. Mukaan varatulla huivilla oli käyttöä, sillä jääkylmän puhalluksen alla ei ollut kiva matkustaa ilman suojaa.

Malesialaiset tuntuvat tykkäävän autourheilusta. Pari tullimiestä kyseli tullessamme, että mistä tulemme ja vastauksen kuultuaan huudahtivat iloisesti, että " Mika Häkkinen". Taksikuskimme kentältä hotellille kyseli samaa, mutta hänellä oli kai navigaattori hiukan hakusessa, kun totesi, että " Yes yes, I know, Niki Lauda!" Miten tuonkin nyt ottaisi?

Kek Lok Si -temppelin alimmalla tasolla.
 Oli muuten suhteellisen koristeltu paikka.

 Temppeliä on rakennettu yli sata vuotta.
Alue on laajentunut rinteessä yläsuuntaan. Yläalueille
pääsee pienellä hissillä ( tai kävellen).

 Palvonnan kohteet hämmästyttävät kulttuurista riippumatta.
  Buddhalla on varmasti ollut aina laksaa tarjolla.


 Kuan Yin on myötätunnon ja armon jumalatar, feminiininen buddha,
jonka valtava patsas on viimeisin ja vielä keskeneräinen rakennelma
Kek Lok Sin temppelialueella.


Georgetown taustalla.
Siellä vietämme Penangin lomamme viimeisen päivän.
Emme selvinneet muuten täälläkään ilman uuden vuoden juhlia. Georgetownissa oli tänään vuorossa hokkienkiinalaisten vuodenvaihtumisjuhlat. Ariffin selvitti, että on kolme kiinalaista pääryhmää ja yksi niistä juhlii tänään ja huomenna. Chinatownissa olikin kovat juhlat aluillaan. Musiikki pauhasi ja lohikäärmeitä kokoiltiin kovaan tahtiin. Päättelimme itse pääjuhlaan olevan sen verran aikaa, että lähdimme paluumatkalle Batu Ferringhille.

Bongaa K kuvasta? Jos haluat kaupungin parasta ruokaa, syö siellä missä paikallisetkin. Autokorjaamon varaston näköisessä paikassa söimme ihanan 
kolme ruokalajin lounaan kolmella eurolla.

Hyvää ruokaa!

Malaijin kielen kurssin aloitimme jo tulomatkalla.
 Jos ylempi teksti ei jollekin heti aukea niin voi tarkastaa alempaa.