30.12.2010

Hola Torremolinos!


Malagan jouluvaloja
. Harmi myöntää, mutta esim.
Turun jouluvalot on näihin verrattuna kuin yksinäinen kynttilä metsässä.

Ehkäpä ei kaikkein omaperäisin lomakohde, mutta kokea täytyy tämäkin. Tämän matkan raamit alkoivat hahmottua syksyllä, kun varsinainen talvimatka helmikuulle oli jo buukattu. Ajatus eli, että jospa jonkin pikku reissun voisi heittää vielä joululomallakin – ennen ”varsinaista” kaukoreissua . Jos vain kohtuullisilla kustannuksilla selvittäisiin. Vaihtoehtona oli jättää valmistelut onnekkaan äkkilähdön varaan tai sitten rustailla jotain omaa kuviota. Edullisia lentoja Hong Kongiin, Shanghaihin, Singaporeen, Miamiin ym. ei vain tahtonut sopivina päivinä olla. Haaveissa väikkyi - ei välttämättä rantaloma vaan vähälumiset, valoisat kesäkelin lenkkeily- ja kävelymaastot. Aika vahvana vaihtoehtona oli jopa pitkästä aikaa Kanarian saaret. Siellähän sitä olisi Maspalomasin hiekkarantaa hienoa mittailla.
Sattuipa sitten K:n työfoorumilla olemaan ilmoitus loma-asunnosta Torremolinoksessa. Siitä saatiin runsaasti tietoa aiemmilta asukkailta ja päädyttiin kokeilemaan tämän tyyppistäkin lomailua.
Kuva talomme pääsisäänkäynniltä. Uima-allas jää oikealle - sinne ei sentään ollut asiaa.
Loma-asuntomme, kaksio Residencia Doña Carlota -yhtiössä sijaitsee lähellä Torremolinoksen Carihuela-rantaa hyvinhoidetussa ja siistissä miljöössä. Alun perin yhtiön osakkaista on ollut suuri osa suomalaisia ja edelleenkin näkyy postilaatikoissa olevan paljon suomalaisia sukunimiä.

Torremolinoksen kaduilla on rauhallista joulun aikaan.
Mutta Torrenkaan jouluvaloissa ei ole säästelty.
Torren kävely- ja ostoskatu San Miguel.
Rannalla on aurinkovarjot ja -pedit ja on siellä joku maannutkin reissun aikana.
Aurinkorannikolla riittää hienoa rantabulevardia käveltäväksi varmasti riittävän monta kilometriä reippaammillekin jaloille
Asuntomme on kaksio, jossa on kaikki mahdollinen, mitä asumiseen tarvitsee. Ruuanlaitto ja pyykinpesu onnistuu ja löytyypä täältä suomalainen tv-kanavakin. Joulupyhien aikaan tuli katsottua muutamat suomalaiset elokuvat ja jokapäiväiset uutiset pitävät meidätkin ajan tasalla. Nettiyhteys vain tuntuu täällä olevan vähän erikoisherkkua. Ilmainen Wi-Fi –yhteys löytyy vain harvasta baarista. Löysimme kuitenkin Carihuelan rannasta Caribbean-nimisen baarin, joka mainosti yhteyttä ja sen ansiosta tämänkin saamme viimein verkkoon.
Ensimmäisinä päivinä sää oli epävakainen ja saimme sadetta ukkoskuurojen kera. Onneksi olimme varautuneet sopivalla vaatetuksella ja juoksulenkki pikkusateessa (Kesäkelissä!) oli kerrassaan mukavaa. Sää poutaantui ja pääsimme vähän vaeltamisenkin makuun.
Nousimme Torremolinoksen takaa vuorille ja suunnistimme Pentti Korpelan vaellusoppaan mukaan ylämäkeen suuntana Aljaure de Torre. Tämä reitti oli ainoa Korpelan oppaassa, joka lähti suoraan Torremolinoksesta ja meillä oli hiukan pulmia löytää polun alkua. Aikamme rinteessä haakuroituamme huomasimme olevamme oikealla reitillä ja kävelimme kohti kohdetta. Sattui olemaan vimmatun tuulinen päivä. Kylmä viima meinasi viedä repun selästä ja takin päältä. Polku oli paikoin aika syöpynyt ja vaikeasti kuljettava. Piikkiset pensaat raapivat ja ilman pitkälahkeisia ja –hihaisia vaatteita olisi ollut mahdoton edetä. Maisemat olivat kuitenkin paikoin upeita. Näkymät Malagan ja Benalmademan suuntaan olivat hienot.
Näkymä alkunousun jälkeen Torren ja Malagan suuntaan
Alhaure de Torren kylä. Mutta sitten tuli tuuli,
joka riisti loputkin hiukset päästä ja palattiin takaisin.
Joskus kivikin on ystävä
Täällä maisemat on karumpia kuin Alpeilla
Merkillisiä kasveja
Tapaninajelulla käytiin Malagassa. Junalla matka sujui puolessa tunnissa. Olipa kaupunkiin näkynyt tulevan joku muukin. Kävelykadut olivat mustanaan ihmisiä ja iloinen joulutunnelma välittyi lauluryhmien kuljeskellessa ja hoilatessa riemukkaita joululauluja. Harras joulu taitaa olla luterilainen keksintö. Kiipesimme Gibralfaron linnoitukselle, josta avautui upeat näköalat joka suuntaan. Sää oli todella lämmin.
Tapaninpäivän alkua Malagan kävelyalueella. Oli muuten porukkaa.
Näkymä Malagan kaupunkiin Gibralfaron linnoitukselta
Plaza de Toros Malagassa.
Malagan kaupunkia
Malagan katedraali kaupungin vanhassa kaupungissa on niin iso,
että kuvaan ei mahdu kuin pala etuovea

Malagan bodegat olivat täynnä väkeä jo tapaninpäivän aamupäivästä alkaen. Ihmisillä oli mukanaan kitaroita ja lauleskelivat keskenään. Outoa porukkaa.
Mahtava kokemus oli käydä lounaalla yhdessä Malagan vanhan kaupungin lukuisista todella viihtyisistä bodegoista. Porukkaa oli ihan simona ja paljon väkeä notkui tiskin tuntumassa odottamassa vapautuvia pöytiä. Ja se meteli oli lähes korvia huumaava! Mekin saimme kammettua itsemme johonkin kahden hengen pöytään ja laskin, että viereiseen pöytään oli ahtautunut 15 paikallisen näköistä naisihmistä. Olihan rouvilla asiaa toisilleen! Se oli kuin jostakin espanjalaisesta komediasta, mutta oli elävää elämää. Kaikki puhuivat toistensa päälle vähän kovemmalla äänellä kuin naapuri. Oli siinä meillä seurattavaa ja varmaan osa ruuasta valui suusta takaisin lautaselle suun ollessa auki ihmetyksestä. Keskiverto suomalainen ei tuota vuodessa niin paljon sanoja kuin nämä rouvat noin tunnissa. Ja koska ruokakin oli erinomaista niin poistuimme ruokailtuamme takaisin kadulle yhtä nähtyä ihmettä rikkaampina

Mijas on pieni kylä, jossa pistäydyimme

Pienet kujaset olivat talvellakin kauniita

Valitettavasti fontti tuppaa vaihtelemaan. Off-line tilassa tuotettu teksti ei tottele ja näkyy tulevan mitä sattuu. Äläkeepä tykäkkö kyttyrää.

24.10.2010

Wielä Wienistä


Tämä 11cm korkea Willendorfin Venus on 25 000 vuotta vanha.
Se nähtiin tänään Wienin luonnonhistoriallisessa museossa


Tri-joku -saurus

Wien: Kaupunki on ollut positiivinen yllätys. Ei tästä nyt mikään huono ennakkokäsityskään ollut, mutta oli tämä silti parempi kuin oltiin ajateltu. Yltiöihana matkakohde (lue: Täällä on kaikki käyneet...) tuottaa omat vaikeutensa. Kun täällä pitäisi samaan aikaan olla konsertissa, taidenäyttelyssä, vossikan kyydissä ja kakkukahvilla... ja mitä vielä?. Miten siis voisi "Onnistua"?


Lenkkipolulla olisi aikamoinen yllätys törmätä tällaiseen

Vielä havaintoja edellispäivästä: Bussimatka Bratislavasta Wieniin oli muuten reissun tylsintä antia. Ei niin sitten mitään nähtävää. Välillä piti oikein ravistaa itseään, että ajellaanko nyt Limingan pelloilla vai Euroopan sydämessä. Ennen Wieniä oli vielä niin suuret ja karmean näköiset teollisuusalueet, että ajattelimme kuskin sittenkin ajaneen vahingossa vielä syvemmälle itä-Eurooppaan. Itävallan tähän kolkkaan ei ole näköjään enää riittänyt niitä upeita vuoria ja laaksoja, joista saimme kesällä nauttia pari kuukautta. Tasasta aakeeta ja laakeeta, mutta kaupunki itsessään on hieno.

Hundertwasserhaus on tämän kaupungin arkkitehtoninen ihmeellisyys

Päivän kävelyreissulta palattiin hotellihuoneeseen ja siellähän odotti yllätys hotellilta. Tällä tavalla toimitaan oikeissa sivistysmaissa. Kortissa luki, että "Alles Gute zum Geburtstag".

'
Zum Geburtstag viel Glück!


Ja aika rientää: huomenna jo kotiin

23.10.2010

Ihmeellinen Wien


Upeita rakennuksia joka suunnassa


Kävelykatu on mustanaan ihmisiä
Harvoin saa näin ällistellä ympärillään olevä kauniita rakennuksia kuin täällä upeassa Wienissä. Mitkään amatöörivalokuvat eivät tee oikeutta tälle loistolle ja mahtipontisuudelle, mitä nämä pompöösit miljööt henkivät. Eipä ihme, että Wien on kaikkea mitä turisti kaupunkilomaltaan
voisi haluta.


Itävallan kotka tuomiokirkon katossa

Taidemuseoon matkalla


Ptruu, äläpä pillastu!

Uneliaan Bratislavan jälkeen tämän suurkaupungin kuhina tiheimmillään jopa hieman ahdisti. Sakkia oli ihan mustanaan. Onneksi keskustan ostoskaduilta pääsi pian vähän väljemmille alueille. Upea aurinkoinen sää esitteli kaupungin meille kauneimmillaan. Tutustuimme Hofburgin alueeseen sekä Maria-Theresien Platzin museokortteliin. Sieltä matka jatkui Rathausille, Votiivikirkolle, juutalaisten kortteleihin ja takaisin Schweden Platzille eli hotellille. Espanjalaisen ratsastuskoulun näytösten parhaat paikat oli jo ajat sitten myyty, joten piipahdin vain lipunmyyntiaulassa. Aikanaan Jerezissä näimme vastaavan esityksen ja se oli kyllä mahtava.


Michaelsplatz


Fiakerajelua tarjolla kävelytaidottomille

Kuninkaalliset parvekekoristeet

Hämmästelemme tämän upean Innere Stadin rakennuksia. Täällä ei löydy tylsän näköisiä laatikoita. Kaikki rakennukset näyttävät meidän silmissämme upeilta, loistokkailta, vähintäänkin satavuotiailta kaunottarilta. Toisen maailmansodan aikana Wieniäkin pommitettiin, mutta se säästyi suuremmilta tuhoilta.



Taidemuseo oli jo rakennuksena upea

Museon antimia oli mm. Pieter Bruegelin Babelin torni


Täällä viimeistään on nautittava wienerschnitzel


No vielä yksi mahtipontinen näkymä

21.10.2010

Bra (?) tislava

Bratislavan linna on häikäisevän valkoinen

Syksy Bratislavassa

Yhdistelmämatka Bratislava-Wien alkoi eilen aamulla lennolla Helsingistä Wieniin. Wienin lentokentältä heti terminaalin edustalta lähtee tiuhaan tahtiin busseja reilun 60 km päässä sijaitsevaan Bratislavaan. Tuollaiseen bussiin mekin tungettiin itsemme kymmenien muiden kanssa ja noin tunti matkattiin rattoisasti sateen sumentaessa maisemat eikä täpötäysi bussi muutenkaan jää mieleen reissuista ihanimpana. Mutta tänne tultiin ja pari päivää on täällä tallailtu.


Tonava ja näköalasilta

Bratislavan vanhaa kaupunkia on kunnostettu näköjään kovasti ja se on ihan mukavaa seutua kauniine rakennuksineen. Turisteja riittää näin syksylläkin ja suosituimmista nähtävyyksistä on lähes mahdoton saada valokuvaa ilman, että samaan kuvaan saa kaupan päälle yhden tai useamman japanilaisen kuvauttamassa itseään.


Tämä työmies oli vaikea kuvata ilman nojailijoita


"Elekeepä hättäilkö - tämä on sitä downshiftinkiä"


Tuonne linnan juurelle mennään. Näkymä hotellimme portilta.


Kaunis sää suosi meitä


Linnavuorelta näkee koko kaupungin

Jotain nättiä näkymää

Mutta vanhaan kaupunkiinkin mahtuu rakennuksia, jotka on huonossa kunnossa tai lähes rappeutuneita, joten vielä töitä riittää. Mutta sellainen kuva tulee, että muutamien vuosien päästä tämä saattaa hyvinkin olla varsin vetovoimainen turistikaupunki. Sitä kai se on jo nytkin vaikka katukuvasta aika voimakas itäeurooppalainen vaikutelma yhä välittyykin. Jotenkin tästä paikasta henkii kotoinen suomalainen meininki ja mentaliteetti. Samat katujuopot ja tylyt tarjoilijat voisivat olla vaikka turkulaista ainesta.


Lukuisia pikkukujia



Ja lukuisia suurempia katuja

Tonavan rantabulevardi on upea


Pyhä Yrjö tappaa taas sen lohikäärmeen


Vehreää ja hoidettua ympäristöä löytyy turistialueelta

Suurimmat ihastuksen huudahdukset on saanut aikaan täkäläinen hintataso. Ruoka-annokset ravintolassa maksaa vain muutaman euron. Tänään päivällä syötiin ihan normaalit ruoka-annokset ja minun suurehko kanariisiannos maksoi 3,20 euroa ja Janen paneroitu Brie-juusto paistetuilla perunoilla samaa luokkaa. Iso tuoppi laadukasta ja erinomaista slovakialaista tai tsekkiolutta maksaa 1,30 - 1,70 euroa. Siis ihan oikeasti! Ei pilkku- eikä näppäinvirhettä tekstissä. Tällaisia paikkoja on näköjään vielä olemassa. Viinilasillisten hinta on samaa tasoa. Oluen hinta ei selity pelkällä paikallisuudellakaan, kun maukas belgialainen Leffe-olut maksaa täällä ravintolassa 1,60 euroa. Suomessa näitä mainittuja tuotteita ei saa vilkaistakaan alle 5 euron. Täällä ei siis onnistu hirveästi köyhtymään ainakaan syömällä tai juomalla.

Lounas: ateriat ja juomat
Summa summarum. Ihan kiva kaupunki tämä on ollut, mutta pari päivää on ollut ainakin meille riittävä aika. "Se on nyt nähty" kuten sanotaan. Huomenna aamulla nakataan rinkat selkään ja kävellään parikymmentä minuuttia täkäläiselle bussiasemalle (Autobusovà Stanica) ja varmaan joku vladimir ajaa meidät Wieniin. Mutta vielä sitä ennen eli juuri nyt lähdetään syömään perinteiseen slovakialaiseen ravintolaan ja nauttimaan hyvästä ruuasta, juomasta ja suomalaista ihmistä perin juurin ilahduttavista hinnoista.


Ja eikö vaan paparatsit vainoa täälläkin